Ruth Brocklehurst (toim.): 100 asiaa siitä mitä et vielä tiedä

(2023) — tietokirjallisuus, lastenkirjat, historia.

Taas on se aika vuodesta kun pääsen pureutumaan lempilastenkirjasarjaani. 100 asiaa -sarjaan on ilmestynyt tämän uusimman osan myötä jo 11 osaa. Tällä kertaa kirjan teema on hieman epätavallinen, sillä aiheena on mitä voimme tietää siitä, mitä emme tiedä. Mitä oikeastaan on pimeä aine, ja mitä mahtoi tapahtua kadonneelle lentäjälle Amelia Earhartille? Entäpä kirjoittivatko mayat runoutta, vitsejä tai ehkäpä murhamysteerejä? Tähän kysymykseen tulemme tuskin koskaan saamaan vastausta, sillä espanjalaiset valloittajat polttivat neljää kirjaa lukuunottamatta kaikki mayojen kirjat.

Kirjasta löytyy lapselle taatusti paljon ihmeteltävää ja kuten ennenkin, melkoisella varmuudella suuri osa kirjan tiedosta on myös aikuiselle uutta tietoa. Itse kirjan teema jäi kuitenkin tällä kertaa mielestäni hieman hajanaiseksi ja vaisuksi, nimittäin joissakin aiheissa ainakin itselleni jäi hieman epäselväksi, mikä on se asia, jota emme tästä asiasta tiedä.

Otetaan esimerkiksi Kiinan Hunanin maakunnan naisten keksintö, nüshu-kirjoitus. 1950-luvulle saakka naisille oli kiellettyä osallistua kodin ulkopuoliseen elämään, eivätkä he saaneet oppia lukemaan tai kirjoittamaan. Niinpä he ratkaisuna keksivät oman kirjoituksen, jota miehet eivät kyenneet lukemaan. Tällä kielellä naiset kirjoittivat viestejä nenäliinoihin, huiveihin ja viuhkoihin, joita he vaihtoivat keskenään. Aiheenahan tämä on mitä mielenkiintoisin, mutta mikä tässä nüshu-kirjoituksessa on jäänyt mysteeriksi jäi ainakin itselleni epäselväksi.

Ulkasua ja taittoa on ollut jälleen kerran tekemässä suuri määrä ihmisiä ja se on sarjan edellisten osien tapaan taattua laatua ja visuaalisesti erittäin kekseliäästi toteutettu. Sarjan faneille uusin osa on siten toimiva paketti, josta varmasti oppii paljon uutta, vaikka kirjan teema ei kannakaan ihan loppuun saakka.

— Titta Lindström

Lähde